• Sari

Rakastin pahamaineista matriisia...

Olen antanut itselleni luvan katsoa asioita, tapahtumia, ajatuksia ja tunteitakin monesta eri näkökulmasta. Olen havainnut seuraavaa: osa minusta iloitsee ja osa minusta suree. Uusi on vihdoinkin syntymässä - vanhalle on jäähyväisten aika. Yritän olla lempeä itseäni kohtaan. Kaikelle tälle on tilaa. Kysymys on avioeron kaltaisesta tilanteesta, jossa tiedät, että vanhat ajat eivät enää palaa. Vanhassa oli paljon hyviä juttuja, mutta suhde ei enää toimi ja on aika jatkaa eteenpäin. Vanha suhde oli ulkoapäin kontrolloiva ja pelkoon perustuva, vaikka kauniitakin muistoja on. Vaikka olen unelmoinut jo pitkään tästä uudesta ja voin jo koskettaa sitä, olen jotenkin hämmentynyt. Onko tämä kaikki totta ja nytkö se tapahtuu? Olenko ansainnut tämän kaiken? - Vapauden, rakkauden ja läpinäkyvyyden kautta syntyvän todellisen läheisyyden ja läsnäolon. Suhde uuteen todellisuuteen saa nyt tilaa kasvaa rauhassa samalla kun suljen ovea vanhaan kiitollisena kaikesta kokemastani. Elämä on.



45 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki