• Sari

Toinen jalka toisessa todellisuudessa

Mummoja ja vaareja kiidätettiin pidätysbussiin vappupäivänä vain muutama päivä sitten Sanomatalon kulmalle tehdyssä motituksessa. Toki sinne vietiin myös lääkäri, joka on tullut ulos kaapista kyseenalaistamaan nykymenon terveellisyyttä ihmiselle ja muutama muukin kulkueessa rauhallisesti kävelevä. Lehdistä on voinut lukea, että 50 henkeä kaikkiaan. Olen nähnyt yksityishenkilöiden puhelimella otettuja striimejä, jossa mellakkavarusteisiin pukeutunut virkavalta poimii kuuden naamioituneen rynnäköllä Espalla rauhallisesti seisoskelevasta porukasta satunnaisotoksella ihmisen kerrallaan. Loput noin 20 seisovat tiukassa rivissä mellakkavarusteissa keskellä tietä. Tunnuksettomia tummia pakuja on tien vierellä parkissa. Olen nähnyt, miten topakka keski-ikäinen nainen ei antanut viedä itseään mihinkään, samaan aikaan kun hänen miestään retuutettiin pakuun. Miehellä oli repussa sydänkyltti, jossa luki hyvää vappua!


Tämä ei siis ole uni, eikä elokuvaa - enemmänkin tätä realityä. On siis olemassa todellisuus, jossa Helsingin kadulla ei voi tällä hetkellä kävellä turvallisesti letkassa tai seisoa ryhmässä, mutta puistossa voi olla rauhassa piknikillä suuressakin porukassa. Tämäkin todellisuus oli samana päivänä läsnä Kaivopuistossa. Mikä on oikeastaan todellisuus ja onko jokaisella omansa? Voiko ryhmä ihmisiä tai koko kansakunta jakaa jonkin todellisuuskäsityksen, niin että se on täysin aukoton ja muita vaihtoehtoja ei ole?


Toinen jalka toisessa todellisuudessa tarkoittaa minulle sitä, että näen tämän kaiken epämiellyttävältä ja pelottavalta tuntuvan retuuttamisen tuovan meille jotakin parempaa - jollakin aikavälillä. Miten? Siten, että ihminen kerrallaan kyllästymme olemaan retuutettavina ja löydämme oman voimamme. Tämä voima löytyy sydämestämme. Tämän voiman voimme löytää myös katsomalla, miten lähimmäistämme retuutetaan, myötätuntomme herää ja mikään ei ole enää ennallaan. Kun katsomme ympäröivää todellisuutta myötätunnosta käsin emme enää näe pelkästään hyvää ja pahaa. Näemme hyväksikäyttäjässä ja sortajassa myös uhrin ja uhrissa saatamme nähdä oman elämänsä sankarin. Kuka oikeastaan on vapaa? Virkavalta, joka noudattaa jonkun käskyä, joka noudattaa jonkun toisen käskyä? Emme ehkäpä koskaan saa tietää mikä on ylimmän käskyn antajan motiivi. - Voisiko se olla ihmisten herätteleminen omaan voimaansa? Ei voi tietää.


Koska emme ihmisinä voi tietää evoluutiomme suuren suunnitelman jokaista juonen käännettä, on meidän löydettävä itsestämme se vakaa kohta, jossa voimme levätä rauhan tilassa. Tämä rauhan tila kestää, vaikka ulkoiset olosuhteet muuttuvatkin. Lopulta aina parempaan suuntaan.

18 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki